Wanha Tappaja (Muunnos)

Tulipa mieleen kirjoittaa lyhyesti yhdestä legendaarisesta Kuusamon taimen perhosta, vaikkakin omani onkin siitä muunneltu versio. Ajatus syntyi kesällä, heinäkuun viimeisellä viikolla, kun kävimme perheen kanssa muutaman vuoden tauon jälkeen viettämässä viikon Kuusingin leirintäalueella. Tänä vuonna ei taimenta kalastettu. Vedet olivat niin lämpimät ja matalalla, ettei taimenen pyyntiin viitsinyt ryhtyä. Matka oli muutenkin enempi lasten ympärille keskittynyttä touhua. Kävimme päiväretkillä harjuksen perässä ja niitä jonkin verran löydettiinkin.

Kuusinki on ollut läpi elämäni merkittävä joki. Kävimme siellä isäni, veljeni   ja isoisäni kanssa useita reissuja teinikesinäni ja elämäni ensimmäinen omalla autolla tehty kalamatkakin suuntautui Kuusingille. Sain ajokortin toukokuussa -99 ja niin kova polte oli päästä omaan reissuun, että ylipuhuin yhden kaverin matkaan ja täräytimme Kuusamoon viikko ennen juhannusta. Kortti ehti olla taskussa vain pari viikkoa...

En ollut koskaan onnistunut koukuttamaan taimenta, vaikka kovaa yritystä oli vuosien varrella kertynyt  useita viikkoja. Isäni oli onnistunut muutaman taimenen saamaan, joten olin kyllä tietoinen, että niitä siellä on. Kalapaikkojenkin piti olla siis ainakin jotenkin taimen vesillä. Ehkäpä perhoissa oli vika...

Jutun reissu ajoittuu elokuun puolivälin paikkeille vuoteen 2010. Olin tällä kertaa varustautunut kovimmilla Kuusingin ottiperhoilla. Ostin jo talvella Kuusingin taimenperhot vihkosen ja rullasin sieltä useita malleja mukaan. Yhteen, siihen kovimpaan kaluun ei tosin löytynyt reseptiä vihkosesta.. Siihen aikaan oli vielä Lohiloordit niminen sivusto pystyssä ja sieltä olin bongannut Ingetin Teijon saaneen erittäin vakuuttavasti kaloja Wanha Tappaja nimisellä perholla. Tuon myyttisen perhon reseptiä ei löytynyt lehdistä, eikä netistä, ei millään. Kaikenlaisia muunnoksia ja mutuja kyllä liikkui, mutta originaalia ei vaan tullut vastaan.

Koska oikeaa reseptiä ei löytynyt, enkä  tiennyt onko netin arvailut sinnepäinkään, päätin sitoa oman muunnoksen, ”parhaan arvauksen” millainen ks. ottikalu voisi olla. (Kuusamon taimenperhot kirjasta löytyy alkuperäinen resepti.)

Pureskeltu WT-muunnos

Ajelimme Kuusamoon, kävimme kaupassa ja majoituimme leirintäalueelle. Olimme iltapäivällä kohteessa, joten ehdimme hyvin laittaa kamppeet kasaan ja suunnitella illan ja yön kalastusta. Päätimme ensimmäisenä yönä pysytellä yläjoella. Tarkoituksena oli kiertää joen toiselle puolelle ja mennä onkimaan Melalammen tai Jussan lampareen niskoja, kumpi sitten sattuisikaan olemaan vapaana.

Kuusingin leirintäalueen "respa." Kuva vuodelta 2010.

Hämmästykseksi parkkipaikalla ei ollut yhtään autoa, joten näytti siltä, että molemmat niskat olisi tyhjillään. Siinä rantaan laskeutuessa pohdittiin, kuka aloittaa ja mistä. Tarjosin veljelleni Jussan niskaa, mutta hän sanoi menevänsä Melalle. Isäni kävi kahvittelemaan, joten sain aloituksen Jussalla.

Kello oli aika tarkalleen 24.00, kun aloin vedellä siimoja kelalta. Yö oli tähän aikaan kesää jo pimeä, joten otsalamppua olisi kaivannut, mutten halunnut tietenkään häiritä niskan peilipinnan alla mahdollisesti lymyilevää taimenta. Sidoin siimaan muutamaa päivää aiemmin  #6 streamer koukkuun kietomani WT-muunnoksen. Mikään muu perho ei käynyt edes mielessä. Tämä on varma peli. Minulla oli pikkukaksikätinen setti ja kellusiima, jolla aloin tarjota varovasti perhoa niskan yläosaan.

Jussan lampare kuvattuna tänä kesänä. Kalastamme niskaa yleensä vastarannan puolelta.

Aloitin kalastuksen aika paljon niskan yläpuolelta. Halusin saada hiukan tuntumaa heittoon ennen kun lähestyn imua. Vedin muutamalla heitolla siimaa ulos kelalta sen verran, että pystyn hiukan strippaamaan vauhtia perholle, ennen kun amppari tulee kärkirenkaan sisään. Ja sitten hiippailin inkkarina hiukan lähemmäs niskaa, jotta saan tarjottua perhon mielestäni oikealla tavalla.

Ensimmäinen heitto. Poikkivirtaan. Virta ei vienyt perhoa vielä kovin vauhdikkaasti, joten annoin siima tehdä pussin alavirtaan. Vauhti alkoi kiihtyä ja vedin vielä hiukan vauhtia lisää. Vaikka oli pimeää, näin kuinka peurankarvapäinen perho alkoi piirtää hentoa viivaa veden pintaan. Kalvossa mentiin. Ja jönks! Hä? Mitä tapahtui? KALA!!! Taimen löi keskeltä swingiä lujaa pinnassa viistävään perhoon.

Olin hetken aivan kahvilla, vuosia jahdattu Kuusingin taimen oli nyt siiman päässä reissun ensimmäisellä heitolla.. Sitten iski hätä. Onkohan se sittenkään taimen.. Eihän se nyt näin voi tulla heti alussa, jos onkin niskalle laskeutunut hauki. Muutaman minuutin väsytyksen päätteeksi isäni sai kalan ensimmäisellä yrityksellä pussiin ja vahvisti, että kyllä siellä pussin pohjalla taimen köllötti! Aivan parasta! Vihdoinkin! Kala oli mitallinen Kuusinkilainen, joten melkoisiin mittoihin kasvanut apina tipahti rytisten selästä.

Tämän ensimmäisen illan osuman jälkeen saimmekin loppuviikon kalastella ilman taimen merkintää. Mutta eipä sitä toista kalaa olisi voinut enää kuvitellakaan saavansa. Joskus puree ekalla heitolla, toisinaan viimeisellä, kaikki heitot pitäisi kalastaa kuin se olisi reissun ainut mahdollisuus.

Kanavan niskalla. Tuolloin yläosa oli vielä taimenen kalastus aluetta.

Alaosilla

Kiukaankorva kuvattuna tänä kesänä.

Pörhö

Lohiperho blogi on viettänyt talviunia joulukuulta asti, joten olisiko aika raapustella pikku juttu tännekin. Talvi on mennyt vahvasti heittohommissa, mutta aina se kevätaurinko palauttaa lohet mieleen loikkimaan.

Tällä kertaa on vuorossa hauska tapaus, mikä on jäänyt mieleen ehkäpä makeimpana kalatapahtumana. Tapahtuman järjestäjänä toimii Marjomaan Markun Näätämön ongintaan kehittämä Pörhö. Kyseinen perho osui silmään lehtijutussa, missä esiteltiin Näätämö perhoja. En nyt muista julkaisua, mutta samassa jutussa oli muitakin Markun perhoja esillä. Pöhöstä ei taida netin syövereistä löytyä virallista reseptiä tai oikein edes kuvia, joten en pääse linkittämään originaaliin.

Pörhö oikealla. Kuvassa myös pari entuudestaan tuttua ottiperhoa.

Tapaus sattui heti ensimmäisellä Näätämön reissulla vuonna 2011. Reissuun pohjustusta voi lueskella Pilikku- perhon justusta. Tuohon viikkoon mahtui aika monen näköistä sattumusta. Menomatkan hankaluudet saivat jatkoa, kun onnistuin rikkomaan kahluuhousut, eikä paikkaaminenkaan onnistunut. Iso osa viikkoa mentiin märissä housuissa. Onneksi myös kaloja oli löytynyt. Olin viikon kääntyessä lopulle saanut itse kaksi ja velipoika myös samat kaksi kalaa.

Olin kalastellut lohta pääasiassa yöaikaan, lukuun ottamatta yhtä päivävaellusta Saunakosken niskalle, missä kalasteltiin muutama tunti. Päivät olin pyhittänyt lepäämiselle ja harjuksen kalastukselle. Harjusta ei tosin oikein löytynyt ja isommat kalat loistivat poissaolollaan. Tästä syystä viikon viimeisinä kalastuspäivinä en jaksanut enää harjukseen panostaa.

Saunakosken niskalta ylös päin

Saunakosken niskalta alaspäin

Viikon aikana oli käynyt selväksi, mikä on tämän jokiosuuden hot spot. Lähes kaikki kalat tulivat samalta niskalta ja päiväaikaan niskan alue olikin jatkuvasti miehitettynä. Koska en jaksanut enää etsiskellä uusia paikkoja ja kahluuhousutkin olivat käyttökelvottomat, päätin pitäytyä tämän kotipoolin kalastelussa. Niskan sai kalastettua kahlaamatta vaelluskengissä hyvin, joten kahluuhousuja ei tarvittu.

Vaikka lähes kaikki kalat tulivat kotipoolista, onnistui velipoika saamaan yhden kalan alempana sijaitsevan kosken yläpuolelta.

Ongelmana tosin oli jatkuva kalastuspaine kohteessa ja omaa vuoroa joutui jonottamaan. Koska vaihtoehdot olivat vähissä, menin toiseksi viimeisenä reissupäivänä vapa kainalossa ja reppu täynnä evästä rantaan varautuen odottelemaan omaa vuoroa rauhassa. Omassa rannassa ei ollut ketään, mutta vastarannalla oli pari kalastajaa työntouhussa. Koska joki on kapea, ei samaan aikaan kalastaminen onnistu, vaan kävin pötköttelemään rantaan ja hörppimään iltapäivä kahveja.

Sain odotella aika tovin, eikä vastapuolella näyttänyt vapa vääntyvän. Lopulta naapureille koitti evästauon paikka ja ranta tyhjeni. Päätin antaa paikan hetken rauhoittua ja otin santsikupin kahvia. Jaa mutta mikäs perho pitäisi laittaa. Päivä oli puolipilvinen ja kello raksutteli iltapäivällä puoli kolmea. Pörhö oli ainut perhomalli, joka ei jostain syystä ollut vielä siimassa käynyt. Laitetaanpa siis se. #8 tuplakoukkuun sidottu vähän march brown värimaailmaan puettu perho vihreällä ja kultaisella kierteellä voisi ollakin hyvä matalaan kirkkaaseen veteen ja lämpimään päivään.

Koti pooli

Aloitin kalastuksen jo aiemmilta öiltä tutuilta jalansijoilta. Vastapuolella jo katseltiinkin rantaan päin vatsat täynnä, joten päätin kalastaa niskan imun nopeasti ja päästää muut vuoroon. Olin aika hyvin kartalla siitä, missä kala seisoo. Vedin siimat oikeaan mittaan ja lähestyin ottikohtaa parilla heitolla. No nyt, seuraava heitto menee ikkunaan. Kuinka ollakaan, kun poikki virran heitetty kellusiima tarttui virtaan ja veti Pörhön vauhdilla niskan imuun, roiskahti vesi pinnassa ja kala oli kiinni. Oujee!

Sain kalan melko pian haaviin, kelasin siimat kelalle ja paistattelin hetken lohikuninkaana. Kerrankin homma meni kuin elokuvissa. Yleensä käy juuri toisin päin, itse tahkoaa paikkaa ja sitten tulee joku ja nappaa kalan omista jaloista. Ei ole tarkoitus kenellekään kettuilla, mutta olihan tuo aika mahtava tilanne. Yksi heitto oikeaan paikkaan, kala rantaan ja kämpille yleisön seuratessa vastarannalla. No, vastaavia ei sitten ole tullutkaan tuon jälkeen.

Tuosta kerrasta on jäänyt mieleen, että paikkatuntemus on tärkeää ja perhon oikeaan paikkaan saaminen voi joskus olla hyvin ratkaisevassa osassa. Vastapuolen kalastajat näyttivät aivan asiansa osaavilta, mutta minun Pörhö sattui oikealle linjalle oikeasta suunnasta. Asiaa auttoi varmasti se, että kaksi kalaa samasta paikasta oli jo vyöllä ja uittolinja tiedossa. Yritänkin nykyään keskittyä kalastukseen, sillä tarkkuudella, että kalan puraistessa olisi muistissa, miten ja missä kohtaa siima perhoa uitti. Ei se läheskään aina onnistu vaan monesti tuntuu, että puraisu tapahtuu juuri kun ihmettelee virtahevon muotoista pilven hattaraa tai selvittelee rannarisotkua, mutta toisinaan…

Palataas asiaan taas, kun saadaan kausi käyntiin. Saas muuten nähdä miten kesästä selvitään, ei nimittäin ole pohjoiseen lohireissua luvassa tälle vuodelle. Kymille onneksi pääsee ja yksi perhereissu Kuusamoon on tulossa.