Ensimmäisessä postissa mainitsin, että blogiin
tulee myös reissuraportteja, jos osuu hyviä keikkoja kohdalle. Nyt
speksit täyttävä reissu osui heti kauden avaukseen.
Vuoden ensimmäinen reissu on aina jännä.
Koskaan ei tiedä mitä sattuu ja tapahtuu kun ei ole muutamaan
kuukauteen käynyt. Viime vuonna katkaisin vavan ekalla
reissulla ja palelin koko päivän liian vähissä vaatteissa. Tänään
oli säätiedostus onneksi oikeassa ja päivästä tuli kaunis sekä
lämmin, ei edes tuullut. Liiankin hyvää ollakseen totta. Lähdetään
parantaan viime vuodesta ja koitetaan pitää vehkeet ehjänä.
Kovempia tavoitteita ei uskaltanut asettaa.
Saavuin rantaan noin 9 paikkeilla aamusella
jolloin koskella
näytti olevan itseni lisäksi vain yksi kalastaja, joten sekaan
mahtui. Vielä kun kollega jutustelun jälkeen osoittautui varsin
luonnikkaaksi kaveriksi niin hyvin sovittiin samallekin poolille.
Hänelle oli aiemmin
tullut yksi taimen, joka oli saanut vapautensa takaisin.
Vettä oli erittäin vähän. Minimi
juoksutuksella ilmeisesti mentiin ja kuutioita soljui noin 20
kappaletta tunnissa. Tästä syystä kasasin #7 switchin työkaluksi
ja siihen kellurunkoisen siiman intteri
kärjellä. Oli minulla toisena vapana
järempääkin synkemmällä siimalla, mutta se oli tänään
tarpeeton. Pohja kolisi aika vahvasti, kun
pariin kertaan koitin tuota nakella.
Kalastin ensin niskan seudun ilman tapahtumia
parilla eri perholla. Puoli 11
nurkilla siirryin onkimaan sillan yläpuolista aluetta.
Ensimmäisellä laskulla ei keltaiseen
putkeen tullut tapahtuia tässäkään, joten
päätin kokeilla uutta värimallia. Olin
kuluvalla viikolla havahtunut mertsari perhoaskin tyhjyyteen ja
sitonut muutamat Sillenit ja kelta-valkoiset putket mukaa. Näiden
lisäksi askartelin pari omaa mallia, mitkä
on ollut pitkään mielessä. Monesti
omat kokeilut jää laatikkoon pölyttymään ja tulee käytettyä
perusvarmoja ottikaluja. Nyt kuitenkin uudessa kyhäelmässä oli
jotain kiehtovaa ja sitä oli pakko koittaa.
 |
| Rumilukset |
Ja luotto palkittiin! Kello 11.30 vapa taipui
talvikko taimenen toimesta. Kala oli yllättävän pirteä ja jaksoi
kahvata aika tiukasti vastaan. Kovin pitkään ei virta kuitenkaan
riittänyt vaan sain kalan talutettua muutaman kymmenen metriä ylös
päin paikkaan, missä rantauttaminen onnistui. En mitannut kalaa.
Nappasin kännykällä pikaisen kuvan ja päästin taimenen takaisin
elementtiinsä. Pirteästi kaveri ponkaisi paikalta ja hyvillä
mielin katselin sen menoa kirkkaassa ranta vedessä.
 |
| Fish on! |
 |
| Kauden ensimmäinen |
Reissu oli jo tällä kalalla onnistunut. Eihän
se kirkas ollut, mutta hyvin lähti vuosi käyntiin. Mutta ei siinä
vielä kaikki. Heittelin pari- kolme tuntia
siellä sun täällä, kunnes noin kello
kahden aikaan päätin kopaista ottipaikan
uudestaan. Vaihdoin saman perhon taas siimaan, olihan se jo kyntensä
tässä kohtaa näyttänyt. Ja näytti taas.
Hiukan edellistä kalaa alempaa vapa taipui. Olin
heittänyt taas samanlaisen
heiton poikki virtaan ja upotellut perhoa vapaassa uitossa. Kun siima
alkoi kiristyä swingiin tuli välitön otti. Nyt tuntui suuremmalta
kalalta. Selvästi suuremmalta, ei taida olla taimen tämä. Kala
vain meni rauhallisesti minne halusti, vaikka painoin päälle minkä
switchistäni pääsin.
Hetken väännön jälkeen totesin, etten saa
kalaa ylös samaan rantautuspaikkaan kuin edellisen. Järkevässä
ajassa ainakaan. Lähdin kahlaamaan
alaspäin ja rantautin itseni parikymmentä metriä alemmas
kalliolle. Pääsin näin kalan alle ja sain vähän tasoitusta
virran paineen avulla. Kala väsyi lopulta, mutta jouduin yrittämään
monta kertaa kalan vääntämistä teilattavaksi.
Kun kala lopulta suostui
rantaan totesin sen hyvän kokoiseksi talvikko loheksi. Minulla ei
ollut mittaa mukana, joten käytin lohen nopeasti vavan vieressä ja
totesin pituuden olevan buttista ensimmäiseen vaparenkaaseen.
Tarkastan mitan myöhemmin. Nappasin kuvan ja ryhdyin
vapautustoimiin. Hetken aikaa kalaa sai hapettaa, mutta lopulta se
potkaisi terhakasti matkaan.
 |
| Takaisin päin |
Lopetin kalastuksen siihen. Päivä oli niin hyvä
ja mieli korkealla, että päätin ottaa muutaman valokuvan ja lähteä
sitten kotia kohti. Kotona mittasin paljon kalalle tuli pituutta ja
sain buttista ensimmäiseen renkaaseen 89cm. Tuon kokoiset lohet
eivät ole minulle ihan jokapäiväistä, joten hieno homma, vaikka
ei kohdekala ollutkaan.
Sellainen reissun, ei kirkasta kohdekalaa, mutta
aivan loistava päivä. Uusi ottiperho on syntynyt ja saa varmasti
peliaikaa tulevilla reissuilla. Lohikontaktin myötä sopii jopa
blogin teemaankin.
Toivottavasti ehtisi vielä toisenkin kerran
tässä kuussa. Ensi kertaan, näihin kuviin.
 |
| Komia päivä! |
