Luottoperho Pilikku

Perhosarjani seuraava edustaja on kotoisin Vetsikosta, Lukkarin Jounin penkistä. Tämä on sinällään sopivaa, koska juuri Vetsikon ympäristössä ja Vetsikon leirintämökeillä, olen erittäin hyvin viihtynyt juhannuksen aikoihin muutamana kesänä. Perhon isä tarinoi ottikoneesta ja käyttöolosuhteista täällä.

Pilikku

Pureskeltu #4 tuplaan kiedottu Pilkku

Pilikusta on muodostunut itselleni joka paikan höylä ja yleisperho, joka saa paljon aikaa siiman päässä. Eniten Pilikkua tulee uitettua yöllä. Kuulun ehkä vähemmistöön, mutta pidän yöllä kalastamisesta. Minulla on ollut usein tuuria loppukesästä aamuyön pikkutunneilla, kun aurinko alkaa antaa viitteitä nousemisestaan. Pilikku onkin siiman päässä usein juuri silloin.



Kohta Pilikku siimaan

Minulla on pilikkuja alkaen #10 kaksihaaraisesta jatkuen #4 kaksihaaraiseen. Pienet on ollut käytössä loppukesän reissuilla. Isot taas ui juhannuksen aikaan tai korkealla vedellä. En täysin orjallisesti noudata alkuperäistä reseptiä pienissä perhoissa. Teen runkoon selkeät väripalkit ja mustan siiven. Tämä versio toimi ainakin Näätämöllä.

Vuonna 2011 tehtiin ensimmäinen lohenkalastus reissu pohjoiseen. Reissu ajoittui elokuun alkupuolelle ja kohteena oli Suomen puoleinen Näätämö joki, tarkemmin Kuosnijoen haarassa sijaitseva eräkämppä. Olin tutkinut etukäteen netistä paljon Näätämön ottiperhoja, sekä haeskellut kalapaikkoja. Tutkimusten perusteella Kuosnijoen seutu ei olisi aivan kuuminta lohialuetta, mutta hiukan ylempänä olisi mm. Saunakoski ja varsinkin sen niska, joiden pitäisi olla hyviä ottimestoja.

Saunakosken niskalla

Kuosnijoki haara ei ole aivan tien vieressä. Sinne joutuu kulkemaan jalkaisin Jänispään suunnalta tai vaihtoehtona ainakin siihen aikaan oli käyttää osittaista venekuljetusta. Venevaihtoehto voitti, koska siinä käveltävää on joitakin kilometrejä vähemmän. Ensin taivalletaan tien varresta Luolajärven rantaan, missä odottaa moottorilla varustettu vene. Veneellä pöräytetään järven yli ja toisessa päässä vielä muutaman kilometrin marssi mökille. Näin se menisi stömsössä. Mutta me ei oltu strömsössä…

Koimme suunnattomia suunnistusvaikeuksia reitillä, mikä oli nauhoin merkitty maastoon. Jossain kohtaa valitsin ilmeisesti väärän polun ja osuimme aivan muualle kuin venerantaan. Venettä etsittiin oikein huolella. No, se löytyi ajastaan, mutta seuraavana ongelmana oli saada moottori käyntiin. Ei millään. Siinä sitten soudettiin konetta samalla nykien aika matka. Lopulta kuin ihmeen kaupalla prutku tärähtikin käyntiin ja saatiin pötpötellä iso pala matkasta takatuupparin voimin.

Loppumatka valitettavasti ei sujunut sen paremmin. Nauhoin merkitty reitti teki taas kepposet ja päädyttiin harhapoluille. Lopputuloksena kierrettiin yksi vaaran nyppylä väärältä puolelta ja saatiin askelmittariin ihan kunnioitettavat lukemat. Perille kuitenkin päästiin. Kello oli jo paljon ja takki aivan tyhjä, mutta oltiin perillä. Ensimmäisenä iltana ei paljon juttu lentänyt, tunsin aika suurta harmitusta vaikeasta matkasta ja suunnistushölmöilyistä.

Eräkämppä asutettuna

Seuraavana päivänä lähdettiin katsastamaan lähivesiä mökiltä ylöspäin. Suoraan sanottuna ei tehnyt kovin hyvää vaikutusta. Matalan näköisiä paikkoja ja jotenkin vaikeaa kalastettavaa. Olin edellispäivästä ja väsymyksestä hiukan lamaantunut ja ensimmäistä kertaa lapin reissuilla tuntui, ettei oikein huvita.

Tilanne onneksi parani, kun mukana ollut setäni tiesi ”salaisen” ottipaikan mökiltä alaspäin. Paikka on pienimuotoinen niska. Hyvän näköinen kalapaikka ja helposti kalastettavissa. Ainoa miinus puoli oli, että siihen ei montaa kalastajaa mahtunut. Salaisesta statuksestaan huolimatta paikalla parveili illalla porukkaa, eikä siihen oikein sopinut kalaan. Ensikertalaisena vielä arkailin rinkiin menoa, taas harmitti. Päädyin mökille makkaranpaistoon ilman, että ensimmäisenä päivänä kalastin juuri yhtään.

Päätin kuitenkin valvoa yön ja palata paikalle aamuyöstä. Toivoin, että niska olisi tyhjillään ja saanut ehkä jopa hiukan rauhoittua. Näin myös kävi. Aloittelin kalastusta noin kello 3. Yö oli pimeä, mutta tähän aikaan aurinko kajasti jo valoa jonkin verran taivaanrannassa. Ilman aiempaa kokemusta, valitsin perhoksi #10 tuplaan sidotun Pilikun. Valinta perustui täysin netistä ja lehdistä ennalta opiskeltuihin juttuihin ja niiden perusteella luotuihin mutuihin. Loppukesä, matala ja melko lämmin vesi>> Pieni perho. Yöaika>> Tumma perho. Näinhän se perinteisesti menee.

Ehdin kalastaa niskan miedomman yläosan kellu siimaa poikkivirtaan heitellen. Pääsin mielestäni hot spottiin, missä niskan kuristuma alkaa ja virtaus kiihtyy. Heitin hiukan loivemmalla kulmalla vastarannan niskakivien eteen ja annoin siiman kiristyä. Keskeltä imusta iski. Tälli tuntui sähköiskun lailla ja meni suoraan polviin. Kala pyörähti pinnassa ja sitten vasta tajusin, että se tarttui. Kaikki reissun harmitus ja vastoinkäymiset pyyhkiytyivät mielestä sillä sekunnilla.

Ottiniska

Sain kalan väsytettyä melko pian. Kyseessä oli hiukan väriä ottanut koukkuleuka titti. Rantautuksen jälkeen oli kroppa vetelänä, kyseessä oli kuitenkin elämäni ensimmäinen perhovälineillä saatu lohi. Aikakirjoihin merkittiin päivämäärä 8.8.2011 ja kello 03.30. Aamun sarastaessa vein kalan mökille ja oli siinä tekemistä malttaa olla herättämättä muita katsomaan lohta. Ei uskoisi, miten aikuinen mies voi heittäytyä aivan pikkulapseksi kalan saatuaan. Reissusta tuli muutenkin lopulta hyvä ja Pilikku sai seurakseen vielä pari ottiperhoa.

Pilikku muunnos

 

Pilikku on toiminut myös muualla. Viime kesänä heinäkuun viimeisellä viikolla osui isompaan, #4 kokoon sidottuun perhoon Inarijoelta 81cm kala. Samaan aikaan, mutta eri porukan reissulla, myös velipoika onnistui pilikulla. Tai oikeastaan se meni niin päin, että velimies onnistui ensin edellisenä yönä ja siitä syystä uittelin pilkkua ehkäpä vielä normaalia enemmän. Nämä kalat tulivat molemmat sateisessa, oikein tuhnu-kelissä yö aikaan. Vesi oli korkealla ajankohtaan nähden ja tummaa. Tämän vuoksi tuli käytettyä itselleni melko suuri kokoisia perhoja. (Huomaatteko, viime postauksessa mainitut opit on mennyt perille.. )

Olimme leirissä Ylä-tenon takka tuvilla ja kalastelin kotikosken alapäätä alkuyön tunteina. Keli oli tosiaan sellainen, että mökin lämpö olisi houkuttanut kuivattelemaan, mutta samalla lohen tuoksuinen. Taustalla oli raju sään muutos, joten kalassa oli pakko olla. Reissun alun helteet ja lämmin vesi oli edellisen ja kuluvan päivän sateiden myötä enää vain muisto. Päivällä olimme nähneet kaloja, eikä vain tittejä, nousulla kotikoskea ylöspäin. Kirjaanpa tähän vielä säätiedot kalapäiväkirjasta. Saantipäivänä: ilman lämpötila 13 astetta, veden lämpötila 13 astetta. Muutama päivä aiemmin saavuttiin mökille 28 asteen kelissä veden ollessa 17 astetta.

Vesi nousi reippaasti            Kuva: www.ymparisto.fi

Kyseinen pooli on kosken loppuliuku, mikä päättyy tietysti suvantoon. Joki tekee loivan mutkan, minkä ulkokaarteessa kalastin. Matalahko kosken loppu siis purkaa vetensä syvenevään mutkan pohjaan. Vaikutti kalapaikalta minun silmään. Heittelin kellu siimaa jälleen itselleni tyypillisesti aika jyrkästi poikki virran. Virtaus on paikassa suhteellisen rauhallinen, joten halusin saada vauhtia perhoon. Ensi merkki liikkeellä olevasta kalasta tuli heti kalastuksen aloitettuani. Aivan kosken alapäässä loikata pärskäytti jalka luokan kala. Hyvältä vaikutti.

Kotikosken alapää

 

Heittäminen oli vaikeaa. Tuuli oli kova(hko) ja puhalsi joki uomaa suoraan päin näköä. Perho ei meinannut mennä kohteeseensa millään. Käytin useamman heiton, ennen kun sopivaan tuulirakoon sain perhon minne halusin. Ensimmäinen heitto kunnolla suorille siimoille ja Pam. Nyt ei ole ihan titti. Kala käyttäytyi rauhallisesti, ottaen tasaisia vetoja suvantoon. Kovin pitkää taistelua ei kuitenkaan seurannut. Paikka oli väsytykseen erinomainen, ei isompia kiviä eikä esteitä. Kalan väsyttyä sopivasti, talutin sen tasaiselle kivikolle ja teilasin kirkkaan naaraskalan noin kello 1.15. Olipa mahtava fiilis, toiseksi suurin perholoheni.

Sellaisia onnistumisia Pilikulla. Pari muutakin tapahtumaa on matkalle osunut ja luotto perhoon on kova. Omat lohisaaliini on niin vaatimattomia, että käytän mielelläni tunnettuja saamamiesten kaluja. Ei sitten tarvitse stressata perhon puolesta, kun tietää, että siiman päässä on meriitit kunnossa.

Kiitos mielenkiinnosta ja ensi kertaan.