Rimpauttaja- Vaatimattomasti PARAS

Seuraavana otetaan joulun kunniaksi käsittelyyn tähän asti paras lohiperhoni. Rimpauttajasta on kehkeytynyt itselleni vielä pari napsua kovempi luottoperho kuin Pilikusta. Rimpauttaja on toiminut ainakin Tenon ja Näätämön vesistöissä sekä titeille että jalkaluokan kaloille.

Rimpauttajia pitää löytyä tarpeeksi ainaki #10-4 kaksihaaraisia

Linkin takaa löytyy Rimpauttajan kehittäjän itsensä sitoma yksilö. Omissa perhoissani olen useimmiten seurannut alkuperäistä ohjetta, mutta sitonut myös helmiäis flashbou pyrstöllä varustettuja muunnoksia. Kimallepyrstöisen version bongasin aikanaan Näätämön perhoja käsittelevästä lehtijutusta. Ja versio toimikin juuri Näätämöllä tittiperhona.

Minulle Rimpauttaja on valoisan yön perho.  Olen löytänyt Rimpauttajalle aika täsmällisen käyttöolosuhteen, mikä vallitsee usein juhannusaikaan yöllä tai vastaavasti loppukesästä noin 3-4 aikaan aamulla, mikäli taivas on pilvetön. Usein perhovalintani elokuun aamuyönä menee siten, että ensin kalastan Pilikulla ja seuraavalle laskulle vaihdan Rimpauttajan. Eli Rimpauttajalla on jo selkeästi valoisaa. Joku muu käyttää perhojaan varmasti aivan toisin, mutta minulle on luotto kasvanut näin. Ja sillähän saa mihin uskoo.

Tuohon uskoon liittyykin Rimpauttajan mieleenpainuvin tarina. Olin saanut ensimmäistä kertaa koskaan houkuteltua perheeni mukaan lapin reissuun. Mukana olivat siis vaimoni sekä alle kouluikäiset lapset. Kovin suuria kalastuspaineita ei ollut, vaan matkaan lähdettiin tekemään lapsille kiva reissu. Tarkoitus oli tartuttaa lappikuume ja altistaa koko porukka kalakärpäsen puremalle. Kohteeksi valitsin Inari joen, koska siellä täyttyi moni vaatimus, joita olivat: lohipitoinen vesistö, helppo maasto, autolla suoraan mökille ja erämaata ympärillä päiväretkiä varten. Yläosilla pääsi vielä virvelikalaanikin, joten rouvallekin saatiin kalastusta järjestettyä ilman perhon heittokursseja.

Reissun kovin kalastaja työssään

Ja saalista tulee..

 

Tytöt hoiti ruokakalat alku viikon, pojat sai kuitenkin maistaa.

Pienet väliräpit

 

Reissu eteni kaikin puolin mukavasti ja harjuksia saatiin ruokakaloiksi. Vietin itse suurimman osan aikaa huoltojoukoissa perhoja/lippoja vaihdellen ja eväsmakkaroita paistellen yms. Parina yönä kuitenkin livahdin muutamaksi tunniksi lohta yrittämään. Olimme saapuneet kohteeseen lauantaina ja kävin ensimmäisen kerran kokaisemassa maanantaina Matin könkään yläpuolisilla vesillä ilman tapahtumia. Toisen lohiyön päätin viettää keskiviikkona.

Lähdin toiseen rupeamaan liikkeelle puolilta öin ja kohteena oli Sammalnivan alunen.  Mökiltä oli hiukan matkaa paikalle ja saavuin rantaan noin yhden nurkilla. Suunnittelin viettäväni kiireettömän kalastusyön, pari laskua ja kahvittelut niiden välissä. Ja sitten nukkumaan. Virittelin vehkeet rauhassa ja tein ensimmäisen laskun pimeyden vallitessa Pilikku siiman päässä. Venytin laskun pitkälle nivan alapuolisen suvannon puolelle, aina ”valkoiselle kivelle” saakka. Aikaa kului, mutta kalastus oli kivaa ja heitto kulki, joten mikäs siinä oli lasketellessa.

Laskun jälkeen istuin penkalle kahvin keittoon (kaljalle) ja eväsleivän syöntiin. Ajatus harhaili viikon tapahtumissa ja lasten onnistumisen riemuisissa tunnelmissa. Mieleen juolahti, että olisihan se kyllä kiva saada lapsille lohi näytille. Se olisi täydellinen kruunu hienolle reissulle, kun yhdessä tehtäisiin huomiseksi lohta pöytään. No, nyt se täytyy saada, jos aikaa saada. Mitähän laittaisi siiman päähän…

Muistin lukemani kappaleen Ronkaisen kirjasta. Ronkainen kertoo siinä luottoperhoistaan ja kirjoittaa seuraavasti: ”Luottoperho eroaa ”tavallisesta” ottiperhosta siinä, että se solmitaan siiman päähän tietyssä tilanteessa. Keli tai kalastuspaikka on perholle sopiva ja oikea. Luottoperhoa ei soudeta päivä- tai viikkokausia yhtä mittaa, vaan sitä käytetään silloin, kun on pakottava tarve saada lohi.” (Ronkainen 2013 Tenon perhot s.108) Minulla ei ole pakko koskaan lohta saada, mutta tämä olisi ehkä lähinnä sellaista tilannetta. Heti välähti, Rimaputtaja! Keli ei vielä ollut aivan Rimpauttajalle täydellinen, mutta yö oli sopivan pilvetön, joten sellainen voisi olla luvassa. Solmin #10 tuplaan kiedotun Rimpauttajan siimaan ja asetuin odottelemaan aamun valkenemista.

Hermo petti noin kello kolme. Aurinko valaisi jo taivaan rantaa ja yö oli aivan selkeästi vaalennut. Nyt laskulle. Aloitin kalastuksen nivan alaosalta, rantaan muodostuneen pohjukan päältä. Heittelin kellusiimaa vuoroin poikkivirran ja vuoroin pienemmällä kulmalla. Etenin poukaman ohi ilman tapahtumia. Poukaman kohdalla joutuu hiukan kahlaamaan, mutta heti sen loputtuna kapusin takaisin kuivalle maalle. Aivan kinkaman alanurkassa seistessä näkyy virrassa pyörre. Siinä on mahdollinen paikkakivi noin 20m päässä. En ollut hämärässä tuota kiveä aiemmin huomannut, joten en siihen ollut osannut tarjoilla. Koska seisoin liki kiven tasalla, heitin aivan 90 astetta poikkivirtaan ja annoin siiman vetäytyä pussille vauhtia antamaan.

Kalapaikka, tosin eri reissulla kuvattuna.

 

Seuraava näky on tallentunut kovalevylle pysyvästi. Perho saavuttaa kiven pyörteen. Ohittaa sen rauhassa. Lipuu pari metriä alaspäin. Ja sitten nousee lohen pää, suu aukeaa ja kalaa ottaa Rimpauttajan mukaansa sukeltaessaan takaisin veden alle. Sitten lähtee… Kala oli selvästi tittiä suurempi. Käyttäytyminen oli määrätietoisen rauhallista ja voimaa oli ihan eri tavalla kuin aikaisemmilla kaloillani. Tuumin, että voi olla enkka. Vähän alkoi jännittää, mutta paikka oli väsytykseen onneksi hyvä.

Sain lohen rantaan lopulta vain minuuttien väsytyksen jälkeen. Kyseessä oli jonkin verran väriä ottanut koukkuleuka. Perho oli tukevasti syvällä suussa ja se varmasti vaikutti hiukan rauhoittavasti kalan käytökseen. Hetken harkitsin kalan vapautusta, koska kyseessä ei ollut kirkas yksilö. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että voin ensimmäisen lastenreissun kunniaksi yhden kalan kolkata. Vaakani näytti mökillä verestetyn saaliin painoksi hiukan yli 6,5kg. Se on suurin lohikalani. Seuraavana aamuna lasten ilmeet olivat melkoiset.

Rimpauttajan pettämä

Kalasta paistettiin pannulla palat ja graavattiin pysrtö. Loppu meni savuun, mikä on lasten herkku.

 

Olen pari vuotta myöhemmin onnistunut saamaan samasta paikasta #4 tuplaan sidotulla Rimpauttajalla kirkkaan 75cm kalan. Sekin tuli samalla tavalla kellu siimalla ja aamulla noin puoli neljä. Kyseessä oli vuoden 2016 heinäkuun reissu, mistä on juttua jo aiempien tekstien yhteydessä. Tähän paikkaan tuntuisi Rimpauttaja sopivan.

Sellaisia juttuja. Tenon puolellakin on kaloja Rimpauttajassa ollut ja uskon vahvasti, että tämän perhon tarinaan tulee vielä jatkoa.

Näillä eväillä pyhien viettoon. Hyvää joulua kaikille!