Luulin jo tilaisuuden
menneen ohi, mutta sainkin lopulta peruutuspaikan Kymin lohikisaan. Syyskuun
alkupäivinä viestin kisapaikasta saadessani haeskelin perhorasioista
kymimalleja, mutta sieltä mitään löytynyt. Alkukauteen oli sidottu banaaneja
sekä strömsöä, mutta syyskuun perhoja ei ollut kuin pari vanhaa Mikamikaa. Olin
näköjään kylvänyt kaikki jo viime vuonna joen pohjaan.
Ei muuta kun tehdas
käyntiin. Pyörittelin kymmenisen Mikamikaa lisää ja niiden seuraksi edellisessä
jutussa mainittua uppo bomberia, mutta tällä kertaa kupari putkeen. Lisäksi
väänsin Orklalla toimivaksi osoittautuneita kumijalkaisia Franciksia, mutta
Kymiväriin tuunattuina. (Orklasta muuten tulossa juttua jossain vaiheessa.)
Kuuluin kisaryhmään numero 4. Meidän
kiertojärjestys oli lauantaina Kokonkoski, Hinttulankoski, Langinkoski ja
Sunnuntaina Ruha, Siikakoski, Tittisaari. Etukäteen näytti siltä, että
sunnuntaina meidän ryhmässä on paremmat mahdollisuudet tavoittaa lohi. Mutta
eipä se aina mene kuten etukäteen kuvittelee…
Lauantai kello 8-10-30 Kokonkoski
Kävin ennen Kokonkoskelle
siirtymistä Ruhalla kurkkaamassa mittakiveltä veden korkeuden. Lukema oli noin
6, eli vesi oli korkealla. Olen kalastanut Kokonkoskea vain pari kertaa, joista
toinen oli viime vuoden kisoissa ja silloin vettä meni parikymmentä kuutiota
vähemmän. Tuolloin Kokonkoskella pääsi kahlaamaan muutamalle pelipaikalle,
mutta tällä vedellä mestaa oli vähemmän.
Kasasin matkaan
kaksikätisen vavan ja toiseksi otin switchin. Kaksikätiseen valitsin siimaksi
I/2/4 ja svitsissä olen heitellyt vissun valmistamaa svitsisiimaa ja t-tippi
kärkeä. Vilkuilin muiden aloitusperhoja ja päädyin laittamaan omiin siimoihin
mustan bomberin ja Franciksen, koska en sellaisia muilla nähnyt.
 |
| Kokonkosken alapooli |
Kalastelin, kuten
muutkin, pääasiassa kahta selkeää poolia mitkä alueelta löytyy. Ylempi näistä
on Topin suvanto, alemman poolin nimeä en tiedä. Heittelin molemmat poolit
pariin kertaan eri tekniikoilla. Kokeilin normaalin swingin lisäksi myös
uitella francista vapaasi virran mukana, mutta ei nakertanut. Mutta se ei ollut
yllätys. Oma usko Kokonkoskeen ei ollutkaan kovin suuri. Ei siksi, että paikka
olisi huono, vaan siksi etten osaa sitä onkia. Meidän ryhmä ei saanut siis
mitään tapahtumia, mutta muilla ryhmillä oli myöhemmin Kokonkoskella kaloja
kiinni, eli oli niitä siellä.
Avausjaksolta ei
mitallisia kaloja tullut. Yksi 55cm titti oli toiseen ryhmään osunut
Siikakosken niskalta.
11.30-14.00 Hinttulankoski
Hinttulaan mennessä oli
minulla aloitusvuoro. Ryhmän sisällä siis valitaan kalastuksen aloituspaikat.
Jos paikkoja on niukalti, jää osa porukasta jonottamaan omaa vuoroaan.
Aloitusvuoro kiertää ryhmän sisällä ja jokainen pääsee aloittamaan jonkin
poolin. Minä siis aloitin Hinttulasta ja valitsin niemen kärjen.
Nakkelin vuoroni, eli 15
minuuttia, I/2/4 siimalla ja perhoksi olin laittanut Mikamikan. Varmaan tuo
pitäisi heittää synkemmällä siimalla, mutta tuolla se nyt tuli kopaistua.
Hinttula ei kuulu omiin luottopooleihin, joten keskittyminenkin taisi olla
hiukan ohutta. Kalastin niemen kärjen jälkeen sillan yläpuolen molemmilta
rannoilta ilman kalamerkintöjä.
Toisen jaksoon ei kaloja
mistään.
15.30-18.00 Langinkoski
Ruokatauon jälkeen
suunnattiin päivän päätöspoolille Lankkarille. Päivän mittaan Langinkosken
niskalla oli ollut useampia kaloja kiinni ja se vaikutti olevan vaisun päivän
kuumin pooli. Aloitin kahden muun kilpailijan kanssa sillan yläpuolelta
”leirin” edestä muiden mennessä niskan alueelle.
 |
| Janne kalastaa Lankkarin leirin edessä |
Lankkariin minulla oli
uskoa ja se näkyy tietysti heti myös tekemisessä. Kalastuksesta tulee tarkempaa
ja keskittyminen on korkeammalla tasolla. Kollegat heittivät melko synkillä
naruilla, joten päätin keventää ja heittää leirin edustan F/2/4 siimalla.
Keskityin miedomman virran alueeseen ja alapuolen kallion edustan ronkkimiseen.
Heittelin pätkän pariin kertaan. Taisin heittää ensin Mikamikaa ja sitten
yllätysvetona viime kevään ottistreamerilla. (Blogissa aiemmin mainittu)
Koska ottia ei kuulunut
päätin siirtyä muiden mukana niskalle, mitä sitten loppuaika kalasteltiinkin
koko ryhmän voimin. Yhdellä kisakumppanilla oli ollut jo puraisu vähän aiemmin,
joten tänne kannatti keskittää voimat. Kysyin ennen omaa vuoroa, mitä siimoja
muut on käyttänyt ja päätin taas poiketa linjasta. Vaihdoin kellurunkoisen
skagitin ja siihen jyrkin kärki mikä lompakosta löytyi. Ajattelin
siimavalinnalla pääseväni jonkin verran pinnan alle, mutta saavani kuitenkin
vauhtia perhoon. Perhoksi vielä raskas Francis ja ei kun heittämään.
Aloittaessani laskun lähti juuri päivän viimeinen puolituntinen käyntiin.
Kala!! P**kele! Ei
jäänyt. Paikkoheitto samaan kohtaan…. Nyt tarttui!! KALA! Sain kalan tarttumaan
aivan laskun lopussa. Hetken tuntui, että kyseessä voisi olla hiukan isompikin
yksilö, mutta virta teki tepposet ja hyvin pian selvisi, että tittikokoon
jäädään.
 |
| Tittiä haaviin. Kuva: Janne Soljander |
Valvojan mitatessa kalaa
jännitin, meneekö alamitta 60cm rikki. Tarkalla se on…. Eikä mene. 56cm nätti
titti ei tuonut merkintää korttiin. Nolla linjalla jatkettiin. Kello kävi
armotta loppuun ja päivän kalastus ei tuottanut siis yhtään kilpailukalaa.
 |
| Ei riitä! Kuva: Janne Soljander |
Päivän tulos 36XMP. Päivä
oli kirkas ja lämmin. Liekö sillä ja veden korkeudella ollut tekemistä kalojen
ottihaluttomuuteen.
Sunnuntai 8.00-10.30 Ruhavuolle
Meidän ryhmän osalta
parhaat poolit osuivat sunnuntaille. Tai en tiedä parhaat, mutta ainakin
tunnetuimmat. Pääsimme korkkaamaan Ruhan, mikä on tietysti loistava iskun
paikka. Päivästä oli tänäänkin tulossa lämmin, joten aamusta olisi ehkä parhaat
ajat. Veden korkeus ei oleellisesti ollut muuttunut eilisestä vaan vesi
piirteli mittakiveen rajaa taas kutosen kohdalle.
Päätin jatkaa edelleen
kapinallista linjaani ja heittää Ruhallakin skagit+T-tippi settiä. Kasasin
kyllä toisenkin vavan ja varustin sen lakun värisellä siimalla, mutta heittelin
lopulta koko ajan skagittia ja painavaa kupari Fransista. Meidän ryhmässä oli
sen verran kattavasti erilaisia siimoja vedessä, että syvältä varmasti
kalastettiin riittävästi, joten päätin pyyhkiä vähän ylempää ja nopeammin.
Mikäli syvältä alkaa jollekin purra vaihdan sitten siiman. Mutta eipä se
purrut. Ei syvältä eikä ylempää. Avauslaskulla tosin yksi kirjolohi aiheutti
sydämen tykytyksiä ja hetken luulin, että nyt…
 |
| Ruhainen aamu. Ei kun, aamuinen Ruha. |
11.30-14.00 Siikakoski
Siikakosken ehdoton hot
spot on niskakivi. Tällä veden korkeudella muut Siikakosken paikat tuntuivat
aika vaikeilta saavuttaa. Minulla oli
myöhäinen vuoro, joten joutuisin odottamaan niskakivelle pääsyä aika tovin. Ja
koska niska kivi ei ollut kuitenkaan antanut kuin sen yhden pienen titin,
päätin sittenkin lähteä välisuvannolle.
Kalastin välisuvannon parilta
kiveltä kahteen kertaan ilman tapahtumia. Heittelin myös niskakiven
kertaalleen. Kaloja ei näkynyt, edes niskalla. Päivä oli todella lämmin ja
auringon paahteessa oli hiukan usko koetuksella. Sitten tuli Ruhalta kauan
odotettu uutinen. Kala! laiturilta oli saatu 73cm lohi. Noniin! Hieno juttu.
Koko porukka oli vilpittömästi toivonut, että jollekin osuisi kala. Ja vihdoin
tittelille on ensimmäinen kiinnitys.
15.30-18.00 Tittisaari
Menin uimarannalle jo
kolmen aikaan pötköttelemään ja ottamaan ruokalevot. Päivä olisi ollut
rantapiknikille sopiva, mutta kalakeliksi liian tukala. Vähän laiskan
pulskealta homma muillakin näytti ja ehkä paras terävyys oli jo poissa.
Mutta kalaan kuitenkin
käytiin heti aloitusmerkistä. Valitsin vuorollani paikaksi niemenkärjen.
Heittelin aikani ja totesin, että nyt on aivan liian kevyt siima tähän kohtaan.
Kahlasin pois kiveltä ja kävin heittämässä hiekkarannan edustan. Seuraavana
kävimme toisen kilpailijan kanssa onkimassa loppuliukua vuorovedolla, mutta ei
sekään tuottanut tulosta.
Välissä tuli huilailtua
pitempi pätkä ja jopa harkittua, josko lopettaisi kalastuksen. Kello kävi pian
jo puolta kuutta ja kisan viimeinen puolituntinen pyörähti käyntiin. Päätin
lopulta käydä vielä koittamassa niemen kärjen uudelleen synkemmällä siimalla.
Minulla oli 5/7 siima toisessa vavassa valmiina. Sanoin valvojalle, että nyt
täytyy mennä kalaan, koska eilenkin toimi viimeinen puolituntinen, vaikkakin
liian pienen kalan verran, mutta kuitenkin.
Heittelin nokasta kiven
päältä tarkoituksena kalastaa keskemmällä olevan ison kiven ympäristö.
Heittelin niin pitkälle kuin sain ja annoin vielä vähän löysiä. Halusin yltää
kiven luo ja päästä vielä niin syvälle, että kala varmasti näkee perhoksi
valitsemani mustan bomberin. Otin uiton jälkeen perhon sisään melko reippaalla
strippauksella. Aloitin varovasti ja sitten kiihdytin vauhtia muutaman
nypläyksen jälkeen. Muutaman minuutin kalastuksen jälkeen heiton oiettua
aloitin strippaamaan siimaa ja ehdin jo aloittaa reippaamman lypsämisen, kun
yhtäkkiä löi perhoon kala. Oho! Nyt ei voi olla alamittainen ei kai nyt sentään
toista! Sitten jo tuli mieleen, että onkohan kroppa kala. Montaa juttua ehti
pyöriä mielessä…
Kala antautui
haavimisetäisyydelle niin nopeasti, että pelko hiipi puseroon… Ei kai taas. No
kyllä taas. Kala oli 58cm pitkä! Kaksi senttiä vajaa. Oli suusta kuitenkin
kiinni, eli saatu kala. Enpä muista, että olisi koskaan lohen saaminen
aiheuttanut yhtä ristiriitaista fiilistä. Kivahan se on kala saada, mutta…
Sain valvojalta ohjeen.
”Sido ensi vuodelle perhot ihan pikkusen isommiksi.” Heh! Ja ensi vuonna
kalastan vain viimeiset puoli tuntia molempina päivinä…
 |
| Tittiperhot |
Sitten loppuikin aika.
Koko kisan tulos minulle siis kaksi alamittaista. Muillekaan ei kaloja
viimeiselle jaksolle osunut, joten ainoan kalan saanut Tom Paaluharju sai pystin
matkaansa. Onnittelut! Kotkan perhokalastajat oli saanut sponsoreiden kanssa
kasaan hyvät palkinnot, joten voittajan oli senkin puoleen helppo hymyillä.
Meitä alamittaisten onkijoitakin muistettiin. Saimme myös lohdutuspalkinnot. Valitsin
itse ampparin ja siistin lätsän. Kiitokset!
 |
| Ei kannu, mutta palkinto kuitenkin. Kiitos! |
Oli taas kivat
skabat. Ensi vuonna uusiksi ja sitten
pysti kainalossa kotiin!
Jaa niin, nyt katkesi
muuten viime jutussa manattu bomberin taika. Ensimmäinen kala haaviin asti,
pieni, mutta kala. Liekö sillä, että vaihdoin koukun putkeen, jotain
merkitystä. Tiedä häntä...
